Kolmannen luvun alussa Deborah kertoo ajasta, jolloin hän ja Nancyn isä Frank alkoivat seurustella. Kuvailtu aika kuullosti aika samalta, kun mitä oma seurusteluni ajoittain on ollut. Suuria, huolettomia keskusteluja menneestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Hyvät muistot tulivat pintaan lukiessani. Luvun aikana Nancy muuttaa kovin vastahakoisesti uuteen kotiin, alkaa kärsiä erittäin aggressiivisista kiukunpuuskista ja saa kaksi pikkusisarusta, Susien ja Davidin. Muutto on aina ollut minulle hankala tilanne. Kiinnyn asioihin hurjan helposti, joten kokonaisesta paikasta luopuminen on minulle kova pala nieltäväksi. Tällä hetkellä kuitenkin saan odottaa hieman innoissanikin sitä, kun muutan seuraavaksi ihan omaan kämppään. Tietysti vanhempia tulee ikävä, mutta ihmisen täytyy kasvaa. Nancy suhtautui Susieen kauhean kylmästi ja vihamielisesti, mutta kuopus-Davidin hän otti hellästi ja rakastavasti vastaan. Muistaakseni olin pienenpänä omaan pikkuveljeeni aika kiintynyt. Leikimme ja pelasimme paljon yhdessä ja riitojakin tuli. Nykyään olemme kaksi täysin eri ihmistä, mutta välimme ovat ihan hyvät. Deborah kertoo myös, kuinka psykiatri oli auttanut Nancyn elämää ratkaisevasti. Nancyn aivoissa oli muutamia ratkaisevia poikkeamia, jotka kiehtoivat minua heti. Enemmän kuin kerran olen ihastunut tyttöön puhtaasti hänen mielensä takia. Mielen epänormaali toimivuus kiinnostaa minua suuresti, minkä syytä en tiedä ollenkaan. Olen vain lähes satavarma siitä, että oma pääni on kaukana normista ja siitä, että ensimmäinen tyttöystäväni oli ja on yhä sosiopaatti. Mieli on kaunis asia, ja ainakin tähän asti olen kovasti toivonut, että joskus pääsisin työskentelemään asian kanssa. Luvussa kerrotaan vielä siitänkin, miten Frank oli alussa suhtautunut sulkeutuneesti ja huonosti Nancyn epänormaaliuteen ja Deborahin huoliin, ja miten se johti riitelyyn. Riidat ovat aina olleet mielestäni kamalia ja toistaiseksi aina turhia. Kun joku on joskus ollut riidoissa kanssani, sille ei ole ollut mitään syytä. Ja kun viime vuonna todistin läheisten ystävieni välistä rajua riitaa, vaikutti senkin syynä loppujen lopuksi olevan se, että toinen heistä halusi olla riidoissa. En ymmärrä tätä. Toivon, että itse saisin välttyä tällaiselta leikiltä. Paitsi, että se saattaa olla jo myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti