Toisessa luvussa kerrotaan Nancyn vauva-ajasta. Hän oli hyvin paljon erilainen kuin muut lapset, minkä takia Deborah koki uuden elämänsä äitinä erityisen vaikeana.
Lukiessani ajatukseni pyörivät eniten tämän vuoden aikana perheeseeni ilmestyneissä kahdessa tyttölapsessa. Toinen heistä on ollut leikkisä ja toimelias, ja kuulemani mukaan hänen hoitaminen on suorastaan terapeuttista. Nuorempi tyttö pitää erittäin kovaa ääntä, ja olen vieläkin melko varma siitä, että kyseessä on demonilapsi. Mietin myös hyvin paljon sitä, millaista elämäni on sitten kun joskus toivottavasti omaa elämääni häiritsee pienikokoinen ihmistä muistuttava olento. Olen suunnitellut hieman toimintaani sille ajalle, mutta luulen tunteiden ja muutenkin varmaan kaiken olevan erilaista silloin. Deborah kertoi tässä luvussa myös, että Nancy sai elämänsä ensimmäisen huumeannoksen jo muutaman kuukauden ikäisenä. Olen hyvin varma, että huumausaineet tulevat olemaan suuri osa tätä kirjaa, joten jätän asian analysoinnin toistaiseksi toisaalle. Kirjaa on nautinnollista lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti